Mikä olisikaan parempi tapa käynnistää kesätreenien jälkeinen pelitoiminta, kuin lähteä turnaukseen riittävän kauas kotikonnuilta.
Syyskauden turnaukseksi tarttui LoSBin isännöimä Lohjan SäbäCuppi, jonne matka starttasi sunnuntaiaamuna. Pelaajia riitti h-hetkellä täpärästi kahden joukkueen muodostamiseen, joilla osallistuimme kilpa- ja haastajasarjoihin. Turnaus oli toinen laatuaan keväällä yhteen sulautuneelle Nastolan ja Lahden joukkueelle.
Sporttikeskus Tennarissa oli jo täysi tohina päällä saapuessamme pelipaikoille. Ensimmäisenä kentälle asteli haastajajoukkueemme, joka sai vastaansa Eräviikingit Valkoisen. Hyvällä motivaatiolla pelattiin loppuun saakka, vaikka selvästi vahvempi vastustaja vei voiton 9–0.
Pelifiilis pysyi tallessa seuraavaan peliin, SB-Prota vastaan, jolle annettiin hyvää vastusta. Peli olisi voinut kääntyä viime minuuteilla toiseenkin suuntaan, mutta päättyi 6–3 tappioon.
Viimeiseen peliin haastajajoukkueemme sai LoSBin omat haastajat. Puolustuspeli toimi, ja hyökkäystilanteissa saatiin toimitettua palloa maaliin saakka. Kilpajoukkue seurasi hienoa joukkuepeliä vieressä kannustaen. Haastajajoukkueen nousujohteinen turnaus päättyi 3–7 voittoon, ja hiljattain joukkueessa uutena aloittanut James kirjautti ensimmäisen maalinsa. Päivämäärällä varustettu pallo annettiin Jamesille muistoksi.
Turkoosilla kilpajoukkueella oli epäonnea matkassa
Kilpajoukkueemme otti ensimmäisenä mittaa Westend Indiansista. Ensimmäinen peli, eikä oltu ihan valmiina. Maaleja tuli molempiin päihin, ja 3–2 tilanteessa oli mahdollisuus tasoittaa, mutta vastustaja pääsi iskemään maalin. Westend Indians sinetöi voittonsa tyhjään maaliin vaihdettuamme maalivahdin kuudenteen kenttäpelaajaan. Peli päättyi lukemiin 6–2.
Seuraavaksi pelattiin tiukka peli isäntäjoukkuetta vastaan. Lukiosalissa raikui äänekkäät Pelicans kannustushuudot, jotka taatusti nostattivat turkoosien pelihurmosta kattoon. Johdimme peliä ottelun loppuminuuteille saakka, mutta vastustaja ennätti tasoittaa pelin loppulukemiin 2–2.
Kolmas peli oli pelkkää selviytymistä. Tähän mennessä päivää kaksi jalkansa loukannutta pelaajaa olivat siinä tilanteessa, että kylmäspraysta ei ollut enää mainittavaa apua. Pelin odotusarvo oli selkeä. Seitsemällä tervejalkaisella kenttäpelaajalla ei kunnon peliä pysty rakentamaan. Mieliala säilyi silti hyvänä läpi pelin, josta täytyy antaa pojille kehut.
Kolmannen pelin 9–0 tappion jälkeen joukkue teki yhdessä kypsän päätöksen, että viimeinen neljäs sijoituspeli luovutetaan.
Bussimatkalle Lahteen lähdettiin kaikesta huolimatta railakkaissa fiiliksissä. Kun porukka viihtyy yhdessä, sen kuulee vaivatta etupenkeille saakka. Nyt parannellaan koivet ja haavat ja valmistaudutaan sarjojen alkuun.
- Johanna Himanen